Depeche Mode 1998-09-09 Helsinki (Hartwall Arena)

[demoderus]

1998-09-09 Hartwall Arena, Helsinki, Finland​

Set list
1. Painkiller
2. A Question Of Time
3. World In My Eyes
4. Policy Of Truth
5. It's No Good
6. Never Let Me Down Again
7. Walking In My Shoes
8. Only When I Lose Myself
9. A Question Of Lust
10. Home
11. Condemnation
12. In Your Room
13. Useless
14. Enjoy The Silence
15. Personal Jesus
16. Barrel Of A Gun
17. Somebody
18. Stripped
19. I Feel You
20. Just Can't Get Enough

 

[demoderus]

Here is the diary entry by Jez Webb from Bong magazine issue #40:
The band’s best ever performance in Finland hailed the local press. We had to point out to them it was the lads’ ‘first ever performance’ in Finland...

And here is the diary entry by Jody :

Please Login or Register to view hidden text.

Andy Franks, the tour manager for Depeche Mode, had his computer stolen while the band was in St. Petersburg. He is asking the fans of Depeche Mode to help him find his computer, which has personal info about the band on it. If you are traveling through St. Petersburg, or in Moscow, and are offered a computer directly from Depeche Mode, please make the person a large offer, and immediately contact the webmaster of depechemode.com. You will be rewarded!
This morning we flew to Helsinki in our private plane (we now have Swiss chocolate on-board the plane!). Andy Franks was in the cockpit today, driving the plane (not!). He was bossing the pilots around, got on the P.A., and started saying "Good afternoon Ladies and Gentlemen, this is your captain speaking...".
The band did another "Meet & Greet", as well as a quick interview with Q magazine (a two-page live spread for the October issue). The Q photographer was taking loads of pictures of the concert. The guys from Q thought the concert was brilliant!
The fans of Helsinki went crazy tonight, singing along to every word of every song. We will be going to our hotel after the show (haven't even had the time to see it yet).

Purity was the support act. Tim Simenon DJed before and after Purity's set

You must be registered for see links

 

[demoderus]

DEPECHE MODE: The Singles 86-98 Tour, Helsinki Concert​

An advertisement on the Helsingin Sanomat newspaper, 11th of May 1998 Depeche Mode played at the Hartwall Arena, Helsinki, Finland in 9th of September 1998. The "Special Guest" was Bomb the Bass (aka Tim Simenon and friends) and and the supporting band was Purity.

The tickets had been on sale since 11th of May by Lippuluukku and they cost 205-235 FIM.

If you were in the concert, please send a review or story to me.
My own review in english:

Please Login or Register to view hidden text.

Fans of Devotion (A DM Survey):

Please Login or Register to view hidden text.

Omia kokemuksiani konsertista (in Finnish):

Please Login or Register to view hidden text.

 

[demoderus]

Jaakko Suominen
10.9.1998

Comments on DM Singles 86-98 Tour, Helsinki concert 9.9.1998​

My ears are whistling and my voice lost on the Hartwall Areena, but here are few brief comments on the Helsinki concert.
Venue: Hartwall Areena
Helsinki, Finland
Date: September 9, 1998
Opening Act(s): Purity, Bomb The Bass
Attendance: 10,500

---

Painkiller / A Question Of Time / World In My Eyes / Policy Of Truth
/ It's No Good / Never Let Me Down Again / Walking In My Shoes
/ Only When I Lose Myself / A Question Of Lust / Home / Condemnation
/ In Your Room / Useless / Enjoy The Silence / Personal Jesus
/ Barrel Of A Gun
Encore One: Somebody / Stripped / I Feel You
Encore Two: Just Can't Get Enough
Total: 20 songs

---

The setlist and the environment were same as on the early concerts so I add just few comments:

We arrived to Areena at 5pm and we had to wait one and half hour before the doors were opened. Everything went ok without a big rush. We had plenty of time to eat and buy stuff off course too.

We managed to get standing places about 20 meters from the stage although we didn't hurry at all. At least one of the Bongster's, Thomas, managed to get to the front row.

Purity started at 8pm, which meant half of hour quite noisy and monotonic drum'n bass music. It was necessary to put something onto ears, because otherwise there would have been big risk of ear damages. So, be careful on the concerts

After Purity, Tim Simenon was dj:in to 9:15pm or something. He played very good trip hop music, but if I can see, not anything of his own stuff. He also was on the stage at least during 'I Feel You' in the end of the first encore. The set started with Painkiller. Martin wore nice silver overalls, Dave (something striped on) and Fletch (something black on) had more conventional dressing. Backup singers (2) had two different glittering dresses, one blue and one silver with pinky boas during several songs. They were on stage three different times, first time from Question of Lust to Comdemnation if I remember right.

About the songs: The audience started to sing more loudly when It's No Good started. IYR was little bit like Zephyr mix but much more groovy linking nicely to Useless. Enjoy the Silence had a new bass-line and spanish-like quitar solo, but unfortunately I missed the rest of the song due to a fight nearby the place we stood. Fortunately nobody's really hurt

The audience went nuts at the latest when Personal Jesus started: you know the "Reach out and touch faith" -sing-along. Other my favourite were the songs mentioned earlier and Walking in My Shoes, Barrel of a Gun and Just Can't Get Enough!

The stage was decorated mush alike earlier. There were D and M letters arounding with light bulbs, which went on in Personal Jesus and later also. Behing them was a red curtain. In between the letters, there was a 3-sided videoscreen, which was on sometimes, for example: Question of Lust: faces of the band member and the naked female body. My favourite was morfing effect from the female body to Fletch's face. Walking in My Shoes: as earlier mentioned members of DM dressed up as various pop stars. I regognize at least Elvis, Krafwerk, Queen and Beatles parodies and my favourite was Martin dressed like Slash from Guns'n Roses.

Great gig!

It was after eleven when we left Helsinki to Turku, my home town, which is located about 160 kilometres west of Helsinki. Unfortunately, I had arrived with a car full of friends and I had no possibilities to meat other Bongsters on the city centre of Helsinki then

 

[demoderus]

Jaakko Suominen
Depeche Mode

Helsinki Areenalla 9.9.1998

Kokemuksia konsertista​

Minä ja DM​

Depeche Modesta tulin ensimmäisen kerran tietoiseksi vuonna 1986, kun siskoni osti Black Celebrationin, joka on edelleenkin suosikkialbumini. Tietyssä mielessä ‘fanius' alkoi toden teolla 1980-90-lukujen vaihteessa ja Internetistä tuli WWW-sivuineen ja postituslistoineen vielä suurempi potku innostukselle vuoden 1994 tietämissä. Tällä hetkellä omistan vajaat 100 Depeche Moden levyä. Minulla on myös varsin laaja kokoelma bändin suomen- ja englanninkielisiä lehtiartikkeleita ja muuta tavaraa. Ylläpidän lisäksi pientä WWW-sivustoa, joka sisältää mm. paljon tuota artikkeliaineistoa.
Liput konserttiin hankin heti ensimmäisenä myyntipäivänä. Olimme sopineet yhden kaverini kanssa, että kumpikin yrittää soittaa Lippuluukun palvelunumeroon ja ensimmäinen läpipäässyt ostaa liput myös toiselle. Tyttöystäväni tajusi fiksuna naisena, että paras tapa päästä läpi on painaa puhelimen viimeisen numeron soitto -nappulaa, jottei aikaa kuluisi numerojen näpyttelyyn. Tällä taktiikalla pääsimme läpi jo viidentoista minuutin yrittämisen jälkeen ja saimme pienen pakollisen puhelinlaskua kasvattavan odottelun jälkeen liput permannolle. Liput kävin lunastamassa myöhemmin samana päivänä, jolloin permantoliput olivat muistaakseni jo loppuneet.

Lämpö nousee​

Konserttia edeltävinä viikkoina vaihdoimme s-postia keikalle tulevien DM-postituslistalaisten kanssa ja yritimme sopia tapaamispaikkaa joko ennen tai jälkeen tapahtuman. Lopulta minulle kävi niin, etten päässyt tapaamisiin, mikä oli suuri harmi, mutta siitä myöhemmin lisää.
Keikkakuume nousi pikkuhiljaa. Keskiviikkona provosoinkin vielä itseäni kuuntelemalla Depparien levyjä ja varsinkin erilaisia livetaltiointeja. Halusin virittäytyä kunnolla tunnelmaan, koska kyseessä oli minun ensimmäinen DM-keikkani. Devotional Tourin aikana keikkamatka Tukholmaan oli jäänyt siksi, että olin armeijassa.

Pukeuduin pitkälti mustaan keikkaa varten. Jätin tosin Ultra-paidan toisen paidan ja nehrutakin alle "piiloon". Joku muu paitavaihtoehto olisi voinut olla coolimpi, mutta muut DM-paitani olivat likaisia. Ajoin vielä edellisenä päivänä vajaan viikon vanhan tukkasänkeni pois, joten kaljukin oli valmiina konserttikokemusta varten

"Tietääkö kukaan, miten Pasilaan päästään"​

Starttasimme autolla Helsinkiä kohti klo 15.15 Turusta. Matkalla emme voineet kuunnella Modea oikeastaan ollenkaan, koska kasettisoitin oli rikki. Minun lisäksi mukana matkassa olivat tyttöystäväni Helena ja kolme kaveriani, joista kahdella oli lippu alakatsomoon ja yhdellä piippuhyllylle, koska hän oli ostanut tiketin vasta pari päivää aikaisemmin. Matka kului rattoisasti DM-kokemuksia kertaillen. Pälätimme yleisen jutustelun lisäksi myös erilaisista salaliittoteorioista, koska mukana oli pari aihepiiriin vihkiytynyttä friikkiä. Juttelu loppui ainoastaan silloin kun ‘Only When I Lose Myself' kajahti Mafian taajuudelta.
Kun saavuimme Helsingin liepeille viiden aikoihin, kuski esitti kysymyksen, että tietääkö kukaan oikeastaan, miten Areenalle päästään. Vastaus oli luonnollisesti kielteinen, koska kaikki olivat ekaa kertaa menossa paikalle henkilöautolla. Löysimme hallille kuitenkin ihmeen helposti Pitäjänmäen kautta - tosin kiertäen yhden liikenneympyrän kertaalleen kokonaan ympäri. Suunnistuksessa auttoi kauas näkyvä Pasilan linkkitorni.

Pistimme auton parkkitalon kolmososastoon ja hipsimme hallin eteen vähän ennen puoli kuutta. Jäimme vähän kauemmas ovesta suunnilleen valotolpan kohdalle ihmettelemään yleistä tunnelmaa, joka herätti muistoja vuosikymmenen vaihteesta. Siinä vaiheessa konserttia odottelemassa oli oikeastaan yllättävän vähän porukkaa, joista näkyvimpiä olivat Viron DM-klubin tyypit EDMK-paitoineen sekä muutamat gootit. Bongasin myös Thomaksen hänen kantamastaan BONG-tagista. Kaveri palloili pariin kertaan ohitseni passipaikalta oven edestä.

Odottavan aika oli pitkä - varsinkin Helenalle, jonka tietenkin piti päästä vessaan Ovet avautuivat klo 18.30, ja pääsimme sisään pienen ruumiintarkastuksen jälkeen ihmeen kivuttomasti. Olin ensi kertaa hallissa ja se yllätti positiivisesti: vessat olivat suuria eikä niissä tarvinnut jonottaa. Ruokaa sai myös nopeasti. Sisääntuloaulassa olevalla krääsäpisteellä oli jonkin verran jonoa, mutta pakollisen t-paidan sain hankittua helpommin yläkerran myyntipisteestä.

Sisällä hallissa​

Pakollisen tyhjennyksen, tutustumiskierroksen, tankkauksen ja shoppailuhetken jälkeen palasimme permannolle. Eturiviin ei tietenkään ollut enää mitään asiaa, mutta kävimme lattialle istumaan muutaman kymmenen metrin päähän lavasta ihan väliaidan oikealle puolelle. Vähän ajan päästä paikalle haahuili ystäväni Valtteri tyttöystävänsä Hannan kanssa ja ehdimme vaihtaa kokemuksia sekä lätistä tulevasta keikasta pitkän tovin.
Vähän ennen kahdeksaa lavalla näkyi liikettä (mm. yksi rastapäinen roudari kitaran kanssa) ja yleisö tiivistyi lähemmäksi stagea. Me päädyimme väliaidan eteen keskioikealle noin 20 metrin päähän lavasta. Kaksi valomiestä kiipesi ylös tuoleihinsa ja Purity, kolmen naisen englantilaisyhtye, aloitti monotonisen Drum'n Bass -rynkytyksensä kahdeksalta. Kappaleissa oli tosi tukevia soundeja, mutta biisejä ei erottanut kunnolla toisistaan, koska melkein kaikissa käytettiin samaa varsin yksinkertaista rumpuluuppia. Henkilökohtaisesti en huomannut mitään eroa siinäkään vaiheessa kun yksi naisista tarttui kitaraan ja toinen bassoon. Syy saattoi tosin olla korvatulpissani, jotka olivatkin hyvä hankinta, koska Purity soitti todella vaikkuairrottavan lujaa.

Säksätys taukosi puoli yhdeksältä ja lavan oikeaan reunaan nousi Ultran tuottaja ja takavuosien House-guru Tim Simenon (Beat Dis, Megablast, Winter In July jne.) soittamaan levyjä. Volyymi oli siedettävällä tasolla ja trip hopahtava hitaampi musiikki kuulosti varsin hyvältä. Olin tunnistavinani ainakin rytmikuvioita jostain Walking in my Shoes -remixistä, vaikka biisi olisikin eri. Samaan aikaan lavalle roudattiin kamoja, muun muassa Martin Goren Gretsch (tms.) -kitara. Mikkiä testaillut valkopaitainen mies kuulosti samanaikaisesti huvittavalta ja ärsyttävältä. Valomiehiä nousi ylös tuoleihin kaikkiaan neljä, joista varsinkin ensimmäisen, hiukan vanhemman ja tukevamman, kiipeäminen oli jännittävää katseltavaa. Onneksi kaikilla valoteknikoilla oli turvaköydet Katsomo vaikutti vielä ihmeen tyhjältä ja manasinkin jo firmoille etukäteen myytäviä lippuja.

 

[demoderus]

Lääkettä DM-vajaukseen​

Noin kello 21:15 levymusiikki taukosi melkein yhtäkkiä ja Painkiller alkoi. Tässä vaiheessa katsomot taisivat viimeistään täyttyä viimeistenkin mattimyöhästen rynnättyä paikalle kaljatuoppien jäädessä jököttämään yksinäisinä ravintoloiden pöydälle.
Depeche Mode nousi lavalle Painkillerin aikana ja verhojen alla olleet sähkölampuilla ympäröidyt D ja M -kirjaimet sekä kolmiruutuinen videoscreeni paljastettiin. Martin Gore oli pukeutunut näyttävään hopeiseen kokohaalariin, jota välittömästi aloin kadehtia itselleni. Lyhyttukkaisella David Gahanilla oli hieman tavallisemmat vaatteet, mutta hän näytti edelleen suosivan raitoja pukeutumisessaan. Hän oli saanut myös hieman lihaa luittensa ympärille. Lieneekö huumeiden ja alkoholin käytön lopettaminen vaikuttanut aineenvaihduntaan? Gahanin lavatyöskentely oli hienoa ja lantio keinui vanhaan malliin. Pahimmat cock-rokkarin elkeet olivat jääneet vähemmälle. Tummaan asusteeseen (U.S. Army -tyyppinen musta taskuliivi, jonka alla oli harmahtava tiukka sifonkipaita) pukeutunut Fletch taputteli ja pimputteli syntsansa takana sympaattisesti, mutta liikehdintä oli tavallisen puupökkelömäistä. Andy yritti myös vetkuttaa välillä lanteitaan, mutta huonommalla menestyksellä.

Lisäksi lavalla olivat rumpali ja syntikansoittaja, jotka toivat mukavaa ryhtiä soitantaan. Question Lustia varten esiin astuivat kaksi tummaa taustalaulajaa sinisissä paljettiasuissaan, jotka myöhemmin vaihtuivat hopeanvärisiin, anilliininpunaisilla kaulapuuhkilla varustettuina ja ilman. Laulajien liikehdintä oli myös viehkeää. Tim Simenon vieraili lavalla ainakin ‘I Feel You'-biisin yhteydessä.

Introna toimineen Painkillerin jälkeen vuorossa oli Question of Time ja sen jälkeen tuli World in My Eyes. Parin kipaleen jälkeen ilmoille kajahti odotettu "Good Evening Finland" -tervehdys ja yleisö meni banaaneiksi viimeistään siinä vaiheessa kun ‘It's No Good' alkoi. Ympärilläni oli tiiviusiikkia eivätkä osallistuneet yleiseen heiluntaan.

Kuumat tunteet​

Konsertin kulusta ei minulla ole täysin selkeää muistikuvaa, koska olin sen verran innoissani. Muutamia välähdyksiä palautuu toki mieleeni: Walking in My Shoes oli varsin svengaava ja videolla näkyi Deppari-jätkien lisäksi parodioita eri artisteista ja yhtyeistä. Ehdoton suosikkini oli Martinin matkima Guns'n Rosesin kitaristi Slash. Hieno efekti oli myös Question of Lustin aikainen kuvamorffaus alastomasta naisvartalosta Fletchin naamaan.
Yksi konsertin parhaista kappaleista oli In Your Room, joka oli kuin biisin Zephyr-mix yhdistettynä reippaaseen grooveen. Biisi linkittyikin mahtavasti sitä seuranneeseen Uselessiin. Enjoy the Silencessa oli hieno bassokuvio ja hieman espanjalaishenkinen kitarasoolo lopussa. Kuuntelunautinto tosin keskeytyi, kun soolon aikana oikealla puolellani alkoi pienoinen tappelu: kaksi heppua painiskeli lattialla. Pienen rymistelyn jälkeen niskan päällä ollut auttoi altavastaajan ylös, joka sen jälkeen alkoi uudestaan potkia ja mesoa. Hän joutui pian uudestaan tantereeseen ja pukarit lähtivät ilmeisesti ilman pahempia vaurioita pian omille tahoilleen.

Kappleista mieleen nousevat vielä mm. Barrel of a Gun ja ekan encoren viimeinen biisi, I Feel You. Niissä oli mukavaa kitarointia. Gore soittikin kitaraa kaiken aikaa paria ensimmäistä biisiä lukuun ottamatta. Personal Jesus toimi myös mahtavasti ja sen sen aikana paloivat D ja M -kirjainten lamput. Hieno efekti! Viimeinen kappale Just Can't Get Enough oli mukava hyppelihoppelilopetus, jonka aikana yleisö pääsi vielä kailottamaan tai pikemminkin huutamaan. Oma ääneni sortui siinä vaiheessa lopullisesti ja tätä tekstiä kirjoittaessa vuorokautta myöhemmin rekisteri on vieläkin varsin alavireinen.

Jospa vielä kerran keikalle...​

Kaiken kaikkiaan konsertti oli uskomattoman hieno kokemus ja biisit kuulostivat halliolosuhteissa ihmeenkin hyviltä. Voi kuinka tuon kaiken pääsisi kokemaan uudelleen. Nyt jäi harmittamaan ainoastaan se, ettei tullut lähdettyä bileilemään minnekään, koska suuntasimme auton keulan heti keikan jälkeen kohti Turkua ja se että kiertuekirja jäi hankkimatta.