Depeche Mode Depeche Mode englantilaisen, amerikkalaisen ja eurooppalaisen popmusiikin kentassa (Jaakko Suominen, 1994)

[demoderus]

Depeche Mode englantilaisen, amerikkalaisen ja eurooppalaisen popmusiikin kentassa​

(Jaakko Suominen, 1994)
Essee Turun yliopiston kulttuurihistorian kurssille "Englantilaisuuden ja amerikkalaisuuden kuva popmusiikkikulttuurissa" (KARI KALLIONIEMI, syksy 1994)

Jaakko Suominen Amerikkalaisuuden ja englantilaisuuden kuva popmusiikkikulttuurissa
Essee 8.12.1994

Depeche Mode englantilaisen, amerikkalaisen ja eurooppalaiseen popmusiikin kent?ss?

Englantilainen konepopin pioneeriyhtye Depeche Mode on kulkenut pitk?n tien uransa alusta t?h?n p?iv??n. Muiden 1980 -luvun alun uusromanttisen ja futuristisen tyylin yhtyeiden sortuessa De- peche Mode on jatkanut menestyksek?st? uraansa nousten Yhdysval- loissa aina megayhtyeiden stadionsarjaan. Pinnalla pysymisen keinona on ollut jatkuva uudistuminen vanhaa tyyli? unohtamat- ta. Kuten Timo Pennanen totesi vuonna 1990 arvostellessaan Rumbassa Depeche Moden Levy? "Violator", niin jokaiselta uudelta Depeche Moden levylt? odottaa, jollei radikaaleja muutoksia, niin selv?? kehityst?, mutta osa toiveista j?? aina hampaanko- loon. Vanhaa kaavaa on popmusiikissa turha toistaa liian kauan, mutta liian raju imagen muutos saattaa olla pettymys vanhoille puristisille faneille.

DEPECHE MODEN LYHYT HISTORIA 1980-1994​

Depeche Modella ei ole varsinaista historiaa Englannin ulkopuo- lella, jossa yhtye julkaisi ensisinglens? 1981. Muualla maail- massa Depeche Mode on tullut tunnetuksi my?hemmin, joten ensim- m?iset teknisesti heikkotasoiset levyt ovat tuntemattomampia. Englantilaisen lehdist?n saamaa kuva yhtyeest? 1980-luvun alussa on ollut hyvin vaikea kitke? my?hemmin.

Depeche Mode perustettiin Basildonissa, Lontoon it?puolelle ke- s?ll? 1980. Yhtyeen alkuper?isj?senet olivat Vince Clarke (kita- ra,laulu), Martin L. Gore (kitara) ja Andy Fletcher (basso). Pian yhtyeen laulajaksi kiinnitettiin David Gahan. Jo vuoden 1980 aikana kitarat ja basso vaihdettiin syntetisaattoreihin laajempien ??nimahdollisuuksien ja kuljettamisen helppouden ta- kia.

Vuoden 1981 aikana Depeche Mode solmi levytyssopimuksen Daniel Millerin independent-yhti?n Mute Recordsin kanssa. Aikaisemmin heille oli tarjottu muun muassa mahdollisuutta levytt?? synteti- saattorireggaeta! Mute Recordsista tuli Depeche Moden ensimm?i- nen ja ainoa levy-yhti?. Depeche Mode ei ole my?hemmin vaihtanut millek??n monikansalliselle levymerkille, kuten monet Depeche Moden aikalaisyhtyeet ovat tehneet. Pienelle yhti?lle levytt?mi- nen on taannut taiteellisen riippumattomuuden ja on pit?nyt ja- lat maassa menestyksen noustessa huippuunsa.

Depeche Moden ensimm?iset singlet ja levy "Speak & Spell (1981)" kytkettiin englannissa uusromanttiseen tyylisuuntaan, jota edustivat esimerkiksi Human League, Soft Cell ja Heaven 17. Yhtye poseerasi l?hes viikoittain Smash Hits -lehdess? antaen itsest??n kuvan alati hymyilevin? teinipoikina.

Vince Clarken l?hdetty? Depeche Modesta keskitty?kseen omiin projekteihinsa (mm. Yazoo ja Erasure) Depeche Moden tyyli alkoi muuttua tiedostavammaksi. Vuonna 1982 ilmestynyt "A Broken Fra- me" tarjoili viel? naivia talonpoikaisromantiikkaa, mutta "Construction Time Again (1983)" oli askel kohti industrialismia ja sosiaalista (ei sosialistista) realismia. Martin Gore hoiti uusien levyjen s?vellysty?n ja yhtyeen uudeksi j?seneksi oli liittynyt Alan Wilder. Englantilainen lehdist? ihmetteli uutta synkemp?? ilmett? naureskellen vanhalle ja uudelle Depeche Modelle, joka ei suostunut asettumaan lehdist?n tarjoamaan valmiiseen muottiin.

Levyll??n "Some great Reward (1984)" Depeche Mode otti kantaa sotaan, uskontoon ja seksiin, mutta ei sitonut teemojaan eng- lantilaiseen yhteiskuntaan. Yhtyeest? oli tulossa median hylkim? Englannissa, mutta samaan aikaan menestys alkoi kasvaa Yhdys- valloissa ja Manner-Euroopassa, erityisesti Saksassa. Depeche Mode oli saanut selvi? vaikutteita saksalaisilta industrialisti- silta yhtyeilt?, kuten Einst?rzende Neubauten ja Die Krupps. Saksan lis?ksi Depeche Modesta tuli yh? suositumpi It?-Euroopas- sa ja Skandinaviassa.

Levyt "Black Celebration (1986)" ja "Music for the Masses" jat- koivat Depeche Moden industrialistista linjaa. Mukaan tuli kui- tenkin jo enemm?n perinteist? kitarointia, mik? saattoi olla k?denojennus Yhdysvaltojen suuntaan. Depeche Mode koetti muuttaa julkista kuvaansa palkkaamalla videoidensa ohjaajaksi ja valoku- vaajakseen belgialaisen Anton Corbjinin, joka on my?hemmin ohjannut muun muassa U2:n ja Nirvanan videoita. Depeche Moden ulkoisesta kuvasta tehtiin hyvin hallittu ja et?inen. Yhtyett? korostettiin instituutiona yksil?llisyyden kustannuksella. 1980- luvun loppua kohden videoihin otettiin enemm?n periamerikkalai- sia elementtej? (myyttinen syv? etel?).

Vuonna 1990 esille nousi uusi fyysisempi Depeche Mode. Kappa- leiden s?vellysty?ss? oli siirrytty takaisin kitara ja mies - periaatteeseen t?ydellisen tietokonetoteutuksen j?lkeen. Aikai- semmin kappaleet olivat syntyneet melkein alusta loppuun Martin Goren tietokoneella, mutta nyt koko yhtye pystyi muokkaamaan Goren kitaralla s?estetyist? raakileista mielekk??n kokonaisuu- den. Esimerkiksi kappaleesta "Personal Jesus" tuli entist? rok- kaavampi.

"Songs of Faith and Devotion" vuonna 1993 t?ydellisti Depeche Moden kehityksen rock-yhtyeeksi. David Gahanin uusi pitk?tukkai- nen ja tatuoitu ulkon?k? oli hyvin "rock". Vaikka samplerit s?ilyiv?t t?rkeimpin? soittimina, niin kitaroitten ja rumpujen merkitys korostui. Anton Corbjin halusi esitt?? Depeche Moden oikeana rock-yhtyeen?, ei koneitten takana h??r??vin? teknikko- laumana. Rock- image antoi vahvan leimansa levyjen ja singlejen ulkoasuun.

Depeche Moden j?senten metamorfoosi iloisista teinipojista nah- kaunivormullisten synkistelij?iden kautta rock-dinosauruksiksi johtui osittain median vaikutuksesta. Yhtyeen historian tunteva englantilainen lehdist? pyrki kategorioimaan Depeche Moden tiet- tyyn karsinaan uskomatta rehellist? muutosta. Depeche Mode ei suostunut olemaan vasemmistolaisuuden tai thatcherismin manne- kiini vaan pyrki olemaan enemm?nkin eurooppalainen yhtye, joka tunnusti my?s amerikanismin vaikutuksen musiikissaan.

 

[demoderus]

DEPECHE MODEN T?HTIKUVAN MUUTOKSEN SYIT? JA SEURAUKSIA KIERTUE-EL?M? KASVATTAJANA​

Depeche Mode on ainoita syntetisaattoriyhtyeit?, joka toimii konserttitilanteessakin. Yhtyeen suhtautuminen keikkailuun on kuitenkin vaihdellut. Jo vuonna 1982 Soundin haastattelussa Mar- tin Gore my?nsi pit?v?ns? keikkailusta, mutta Andy Fletcheri? se kyll?stytti yksitoikkoisuudellaan. Osittain keikkailun takia my?s Vince Clarke j?tti yhtyeen. Viime vuosikymmenen loppupuo- lella Depeche Moden kiertueet paisuivat megaluokkaan. Vuonna 1988 Depeche Mode soitti Yhdysvalloissa 101 keikkaa, ja suurim- missa yliopistokaupungeissa konserttipaikkoina olivat stadionit. Kaikkien rock-kliseiden kunniaksi viimeisest? Pasadenan konser- tista filmattiin P. A. Pennebakerin ohjaama elokuva sek? jul- kaistiin kokonainen tuplalive-levy.

Pitk? kiertue-el?m? on tuonut Depeche Moden perimm?isten kysy- mysten ??relle. Jatkuva matkustaminen ja raskaan ty?n vaatima raskas juhlinta kuluttaa ihmissuhteita b?ndin ulko- ja sis?puo- lella: "Esiintyminen on OK, mutta perheen taaksej?tt?minen ei ole hauskaa, mutta uusien kokemusten hankkimisen kannalta kier- tueet ovat kuitenkin v?ltt?m?tt?mi?", kertoi Martin Gore viime vuonna. I?n karttuminen on rauhoittanut Depeche Moden j?seni?kin tuoden mukanaan perheen ja lapsia niillekin yhtyeen j?senille, joita on pidetty homoseksuaaleina.

Rasittavuudesta huolimatta keikkailu tuo rutiinia, joka n?kyy konsertin audiovisuaalisessa laadussa. Viel? vuonna 1985 Leena Lehtinen totesi levyarvostelussaan Depeche Moden olevan yksi huonoimmista liveb?ndeist?. 1980 -luvun lopulla ??ni kellossa lienee muuttunut. Aluksi yhtye ei v?litt?nyt konsertoinnin visu- aalisesta puolesta vaan keskittyi esiintym??n taustanauhojen tahdissa koruttomalla tavalla. Nyky??n Anton Corbjinin vastates- sa my?s Depeche Moden keikkojen visualisoinnista konserteista on kehittynyt valtavia valo- ja kuvaspektaakkeleja, joista my?s U2 on lainannut ideoita.

SEKSUAALINEN MONIARVOISUUS DEPECHE MODEN TUOTANNOSSA​

Viime vuosikymmenen alun Depeche Mode oli hiet?n ja steriili. Seksuaalisuus oli l?hinn? teinipoikien unelmointia lapsellisesta rakkaudesta. 1980 -luvun puoliv?liss? yleinen trendi englanti- laisessa popmusiikissa oli kohti seksuaalisuuden moniarvoisuut- ta. Homo- ja biseksuaalisuutta tuotiin esille avoimemmin. Lista- menestyst? nauttivat muun muassa Culture Club ja Frankie Goes To Hollywood. Depeche Modekin lauloi sadomasokismista mustiin nah- ka-asuihin pukeutuneena. Martin Gore pukeutui nahkahameisiin k?ytt?en vahvoja meikkej?. T?m? muodonmuutos sai englantilaisen lehdist?n vakuuttuneeksi lopullisesti Depeche Moden naurettavuu- desta. Omien sanojensa mukaan Gore halusi vain vaikuttaa v?hem- m?n maskuliiniselta.
Martin Goren muuttuessa androgyyniksi David Gahanista kehittyi yh? enemm?n maskuliinisen kovasuisen cock-rokkarin perikuva. Vaikka Gahan muistuttikin ulkoisesti l?hinn? Marc Almondia, h?n halusi yh? enemm?n parodioida rockt?hden stereotypiaa. David Ga- hanin rockkliseehakuisuus on n?ht?viss? hyvin selv?sti "Devo- tional tour 1993" -konserttivideolla, jossa h?n keikuttelee lan- tiotaan, kourii haarojaan ja heitt?? hikisen paitansa yleis?n joukkoon. Yleis?? villit??n "O Yeah" ja "That?s Right" -huudah- duksilla.

USKONTO SEKSUAALISUUDEN SIVUJUONTEENA JA P??TEEMANA​

Depeche Moden tuotannossa uskonnollisia teemoja voi hakea sanoi- tuksista ja lavaesiintymisest?. Sanoituksissa uskonnollisuus liittyy usein seksuaalisuuteen ja antaa kuvan tietynlaisesta alistamisesta:
"There's a new game. We like to play you see. A game with added reality. You treat me like a dog. Get me down on my knees... (Masters and Servant, 1984)"
"...She goes down on her knees and prays...(Blasphemous Rumours, 1984)"
"I?m not going down on my knees, baby you should adore me...(Shake the Disease,1986)"
"Well I'm down on my knees again. And I pray to the only one. Who has strength. To bear the pain. To forgive all the things that I've done...(One Caress, 1993)"

Depeche Mode on k?ytt?nyt uskonnollisuuta imagen muuttamiseen jo vuonna 1984, jolloin ilmestynyt single "Blasphemous Rumours" j?rkytti liev?ll? jumalanpilkallaan brittej?. Levy? "Songs of Faith and Devotion" on pidetty my?s uskonnollisuuden ja seksin l?pitunkemana. Depeche Moden kappaleiden sanoitukset ovat kui- tenkin tarkoituksella monimerkityksellisi?, joten liian helppo- jen ja selvien johtop??t?sten vet?minen on vaarallista.

Depeche Moden konsertti muistuttaa uskonnollista messua. Konser- tilla on aina oma liturginen kaavansa, jossa kuuntelijat tiet?- v?t, milloin pit?? tanssia, laulaa ja heiluttaa palavia tupakan- sytyttimi?. David Gahanin uusi ulkomuoto on my?s kuin suoraan lainattu Jeesuksen kuvista. Konsertissa Jeesus-myytin kruunaa itsens? "uhraaminen" stage divingin avulla. "Se on ollut suurim- pia haasteita, mit? minulla on ollut el?m?ss?...Ihmiset suoras- taan repiv?t minut kappaleiksi", sanoi David Gahan New Musical Expressin haastattelussa. Ihmiset repiv?t Gahania eri suuntiin riisuen h?nen vaatteensa.

Depeche Moden palvonta on saanut jopa kultillisia piirteit?. Un- karissa on perustettu uskonnollinen lahko, Depeches, johon kuu- luvat yhtyeen fanaattisemmat kannattajat. Heid?n oppinsa perus- tuu Martin Goren sanoituksiin ja Depeche Monen lauluihin.

 

[demoderus]

DEPECHE MODEN PIILEV? HUUMORI​

Monet pit?v?t Depeche Modea itseriittoisena ja t?rkeilev?n? yh- tyeen?. Varsinkaan saksalaiset eiv?t ole ymm?rt?neet Depeche Moden levyjen nimiin piilotettua huumoria. Jos levyn nimi on "Music for the Masses", niin saksalaiset kysyv?t yhtyeen j?- senilt?, ovatko he alkaneet nyt tehd? massojen musiikkia. My?s levyn nimi "Violator" oli tarkoitettu parodiaksi heavy metal - yhtyeille.

David Gahanin ja Depeche Moden rock-image on my?s osittain vit- si. Seksuaalisen rocksankarin elkeit? ja mustien "Big Mama" - tyylisten taustalaulajien k?ytt?? ei saa ottaa kovin vakavasti. Depeche Mode on tehnyt suurista rockt?hdist? pilaa jo ennen U2:n k?rp?slasista Bonoa.

DEPECHE MODEN SUOSIO JA J?LJITTELIJ?T​

Depeche Moden suosio on ollut vankinta Keski-Euroopassa ja Skan- dinaviasta Ruotsissa. B?ndin yleis?rakenne on riippunut paikal- lisen levy-yhti?n promotoinnista: esimerkiksi Tanskassa Depeche Modea on markkinoitu teiniyleis?lle ja Ranskassa aikuisv?est?l- le. Yhdysvalloissa Depeche Mode on ollut alkujaan valkoisten yliopisto-opiskelijoiden kulttisuosiossa, ja se on viimeisin englantilainen yhtye, joka on ly?nyt itsens? laajasti l?pi Ame- rikassa. "Songs of Faith and Devotion" meni suoraan USA:n albu- milistan ykk?seksi. Englannissa Depeche Modella on ollut aina vankka menestys, mutta vasta lehdist?n suorittama rehabilitointi on tuonut yhtyeen takaisin positiiviseen julkisuuteen.

Depeche Moden suosio on tuonut mukanaan runsaasti j?ljittelij?i- t?. Varsinkin Saksassa ja Ruotsissa on useita Depeche Mode -ko- pioita, jotka ovat tosin v?hemm?n innostuneita yhtyeen uudesta tyylist?. Saksassa ja Ruotsissa on tehty my?s useita tribuutti- levyj? (mm. ruotsalainen levy "I sometimes wish I was Famous, 1991" ja saksalainen Diesel Christin "Diesel Mode, 1993"), joil- la esitet??n cover-versiota Depeche Moden tuotannosta.

Suomen Depeche Mode on tietenkin Nelj? ruusua. Nelj? ruusua on ilmoittanut Depeche Moden yhdeksi esikuvakseen, ja he ovat esit- t?neet omia versioitaan Depeche Moden tuotannosta "Songs of Faith and Devotionin" levynjulkistamistilaisuudessa. Nelj?n ruu- sun musiikillinen ja visualinen ilmiasu on my?s saanut Depeche Modelta selvi? vaikutteita. Nelj? ruusua on lis?ksi koettanut tuoda julki useita tanssittavampia remiksauksia omasta tuotan- nostaan kuten Depeche Modekin. Mutta kopioiko Nelj? ruusua De- peche Modea vai Depeche Mode Nelj?? ruusua? Nelj? ruusua k?ytti ainakin mustavalkoisia ruusuja singlens? "Sulje oveni/Paskal?j?" kannessa jo vuonna 1987. Depeche Moden levyj? ruusut koristivat vasta 1990.

DEPECHE MODE, LAVISH TORY POP VAI LUDDITE LABOUR ROCK​

Depeche Moden asettaminen kumpaan tahansa englantilaisen 1980 - luvun popmusiikin kategoriaan on vaikeaa. Yhtyeen image on vaih- dellut niin paljon uran aikana ett? t?llainen on arvottaminen on Depeche Monen kohdalla v?kivaltaista: "Me pid?mme itse?mme hyvin eurooppalaisena b?ndin?, enemm?n kuin englantilaisena. Se on yksi menestyksemme salaisuus erityisesti Euroopassa. Monet brit- tib?ndit ovat niin is?nmaallisia, ett? unohtavat Manner-Euroopan t?ysin", sanoi Andy Fletcher vuonna 1990.

Depeche Moden kategorioinnin "lavish tory popiksi" puolesta pu- huu monta seikkaa. Yhtye on aina pyrkinyt tekem??n tanssittavaa popmusiikkia. Varsinkin 1980 -luvun lopulta Depeche Monen keikat ja videot ovat muuttuneet mediaspektaakkeliksi. Seksuaalisuus on ollut monesti korostetussa asemassa Depeche Moden tuotannossa ja yhtye on pyrkinyt multikulturalismiin ja modernismiin monilla eurooppalaista kaupunkikulttuuria kuvaavilla videoillaan (mm. Everything Counts ja Policy of Truth).

Vuoden 1982 ja 1983 Depeche Mode oli enemm?n tyyli? "luddite la- bour rock". Vaikka tuotanto ei ollut rockia niin yhtye roman- tisoi maaseutua ja teollisuutta. Depeche Mode on my?s levytt?nyt koko ajan riippumattomalle levy-yhti?lle, ja Martin Goren ul- kon?k? ja sanoitukset ovat olleet v?lill? hyvin androgyynisi?. Depeche Moden j?senten kotitaustat ovat lis?ksi keski- tai ty?- v?enluokkaisia.

Mielest?ni englantilainen 1980 -luvun popmusiikki pit?isikin pa- remmin jakaa modernismiin ja nostalgiaan ilman jakoa puolueitten ja musiikkityylien mukaan. The Smiths edustaa nostalgiaa puh- taimmillaan, mutta Smithsin vastapooli kiteytyy parhaiten New Orderissa. Kummatkin manchesteril?iset yhtyeet nousivat punkin tuhkasta eri keinoin. Joy Divisionin j??nn?ksille perustettu New Order kannatti monotonista modernista tanssimusiikkia, joka taas ?rsytti Smithsin Morriseyta. Samanlaisesta taustasta huoli- matta Smiths ja New Order p??tyiv?t musiikin kent?n vastak- kaisille puolille kummankin pit?ess? yll? englantilaisuutta omalla tavallaan.

L?HTEET: KARI KALLIONIEMEN LUENTOSARJA "ENGLANTILAISUUDEN JA AMERIKKALAISUUDEN KUVA POPMUSIIKKIKULLTTUURISSA" DAVE THOMAS: DEPECHE MODE (1985) RUMBA, SOUNDI, RYTMIMUSIIKKI NEW MUSICAL EXPRESS, Q-MAGAZINE DEPECHE MODEN LEVYT JA VIDEOT