Depeche Mode - Viime Rundin Päälle Olimmi Kaikki Aivan Lopussa. Tyhjiä, Uupuneita... (Soundi, 2001) | dmremix.pro

Depeche Mode Viime Rundin Päälle Olimmi Kaikki Aivan Lopussa. Tyhjiä, Uupuneita... (Soundi, 2001)

demoderus

Well-known member
Administrator
"Viime Rundin Päälle Olimmi Kaikki Aivan Lopussa. Tyhjiä, Uupuneita..."
[Soundi, Huhtikuu 2001. Teksti: Adrian Stoic / Petri Silas. Kuvat: Anton Corbijn.]
soi010401_1.jpgsoi010401_2.jpgsoi010401_3.jpgsoi010401_4.jpg
“Meidät on aina pitänyt liikeellä yhdessä tekemämme musiikki. Se on mielestämme edelleen niin tasokasta, että kannattaa jatkaa.”
Taiteelisesti ja kaupallisesti menestyneen Ultran jalkeen Depeche Mode – leirissä on ollut hiljaista, ainakin mitä uuden materiaalin tekoon tulee. Uuden albumin aattona ensimmäisen haastattelun Suomessa tarjoaa Soundi. Solisti Dave Gahanin huumeongelmasta yhtyeen globaalista arvostuksesta ja singlekoosteiden merkityksestä, mutta ennen kaikkea kiekosta nimeltä Exciter raportoivat perustajajäsenet Martin Gore ja Andrew Fletcher.


Vaikka onkin jo varttunut aikuisikään – paitsi 21 olemassaolovuotensa, myös yleisten musiikillisten linjaustensa myötä – Depeche Mode onnistuu edellen välttelemään tylsyyttä ja ennakoitavuutta varsin uskottavasti. Yhtyeen kymmenes studiokiekko Exciter esittelee ryhmän, joka tuntee omat rajansa ja osaa tätä kautta raastaa jäsenistään irti kaiken mahdollisen. Ja mikä parasta, esimerkiksi The Sweetest Conditionin tapaisia syvää groovea ja psykedeelisiä soundeja risteyttäviä biisejä sävyttää vieläkin se sama utelias kokeilunhalu, josta Depeche Mode alkanaan tuli tunnetuksi.

Aina sanavalmis solisti Dave Gahan luonnehtii albumia osuvasti.

- Exciter on minulle kaikessa monipuolisuudessaan ikään kuin kokoelmalevy. Se on joistakin ennen julkaisemattomista kappaleista koostettu Depeche Mode Greatest Hits.

Toden totta. Tämä valtavirran ulkopuolella läpi koko uransa kroolannut yhtye on jälleen kerran onnistunut luomaan luokituksia ja standardeja onnistuneesti kaihtavan tuotoksen. Myös Andrew Fletcher on ylpeä uunituoreesta levystä.

- Koska olemme onnistuneet säilyttämään ne punk- ja indie-ihanteet, joiden parissa alunperinkin opettelimme musiikkia tekemään, saimme jälleen tehtyä tavallisimmista normeista poikkeavan albumin.

Martin Gore säestää kollegoitaan, mutta myöntää auliisti ettei osaa aavistellakaan, mistä syystä Depeche Mode on ollut kautta alkain niin suosittu.

- Minulla ei ole selitystä pinnalla pysymisellemme. Mutta tiedän, ettemme ole koskaan edustaneet vallalla olevaa trendiä. Kenties näillä asioilla on jotakin tekemistä toistensa kanssa.

Joka tapauksessa on varmaa, että ilman Depeche Moden kaitaisia ennakkoluulottomia uudistajia 80-luku olisi kuulostanut aika tavalla alkeellisemmalta ja 90-luku aika tavalla köyhemmältä. Todisteeksi tästä käy jo se musiikillinen tyhjiö, joka muodostui ajanjaksolle 1994-97. Eli juuri sille kaudelle, jolloin tämä trio ei ollut aktiivinen.

Ymmärryksellään akustisten ja elektronisten äänilähteiden risteyttämisestä sekä tajullaan hyvistä melodioista Depeche Mode vastasi aikanaan lähes omakätisesti tyystin uudenlaisen popmusiikin synnystä. Yhtyeen synonyymeiksi muodostuivat sekä radioystävälliset singlet että alati suurempia areenoita vaativat maailmankiertueet, ja jos kriitikkojen leiristä välillä kantaukuikin soraäänia, ihaillijoiden fanaattisuus lisääntyi lähes eksponentiaalisesti.

Depeche Moden pitkä ura on tähän päivään tullessa mahdollistanut jo kahden singlekoosteen julkaisemisen. Ensimmäinen ilmestyi 1985, jälkimmäinen puolestaan 1998. Näista etenkin tuoreempi, kahden cd:n mittainen The Singles 86-98, oli erinomainen 20 tuttua raitaa ja yhden uuden biisin sisältävä hittikimara. Tämä tuore kappale oli nimeltään Only When I Lose Myself, ja se seurasi edellisvuonna julkaistun – useissa maissa listakärkeen menneen – Ultran linjoilla. Kokoelmaa seurasi pitkä maailmanympärysmatka, joka saa pian jatkoa viiden kuukauden mittaisesta 24 maata kattavasta Exciter Tourista.

Martin Gore ja Andrew Fletcher ovat haastattelutilanteessa hyvin suorapuheisia sekä lyhytsanaisia. Heltä kuunnellessa tulee mieleen, että satojen ja taas satojen haastatteluiden rutiini lienee koulinut miehet pisteeseen, jossa ha pätävät suustaan vain hyvin muotoiltuja johtopäätöksiä, eivät näihin kristalloitumiin johtavia rönsyileviä pohdintoja. Toisaalta, minään lörppöinä Depeche Moden jäseniä ei ole koskaan pidettykään.

Albumin nimi kuvannee hyvin sitä innostuneen jännittynyttä tilaa, jossa varmasti aina uuden julkaisun tiimoilta olette. Dave Gahan on kuitenkin sanonut, ettei tämän kevyn teko koskaan ollut ainakaan hänelle mitenkään varma tai itsestäänselvä asia.

Martin Gore:- Viime rundin päälle olimme kaikki avian lopussa. Tyhjiä, uupuneita… Mitä sanaa halutaankin käyttää. Ultran äänitykset sujuivat aikanaan hieman oudoissa olosujteissa, jase kokoelman päälle vetämämme jättikiertue vaati veronsa. Ne ajat olivat Davelle kieltämätt:a hankalia, mutta nyt hän on taas oman itsensä herra ja erinomaisessa kondiksessa.

Etenkin kun otetaan huomioon, etta sinä teet kaikki yhtyeen lyriikat, Daven laulu vaikuttaa Exciterilla entistäkin intohimoisemmalta ja väkevämmältä.

Martin Gore:- Totta. Hän. Kuulostaa minustakin paremmalta kuin koskaan aiemmin. Ja mitä siihen tulee, että mina kirjoitan biisien tekstit, voin sanoa että näin pitkän ystävyyden jälkeen meillä ei ole vaikeuuksia toistemme ajatusten tulkinnassa. Joa onhan aihepiirini, ihmissuhteet, kuitenkin kaikille kuulijoillekin helposti sulava. Teen tekstejä aiheesta jonka tunnen, ja johon kaikkien on myös helppo samaistua. Vaikka bison täsmällinen tilanne jääkin hämärän peittoon, kaikilla on vastaavia kokemuksia omasta elämästään.

Andrew Fletcher:- Tämä aihe saa minut ajattelemaan sitä, että ihmisille välittyy uuden albumin myötä yhtyeestämme rehellinen ja oikea kuva: meistä on edelleen todella hauskaa tehdä töitä yhdessä, ja viihdymme toistemme seurassa muutenkin. Exciter muistuttaa minua henkilökohtaisesti levystämme Black Celebration (1986). Biisit eroavat soundillisesti toisistaan, mutta tolmivat silti erinomaisesti albumikokonaisuuden osina.

Biisin Breathe laulaa Martin. Mikä ratkaisee sen, mitkä kappaleet haluat tulkita itse?

Martin Gore:- Ensinnäkin helppousaste. Minulla ei ole vokalistina Daven skaalaa, aggressiota tai ominaispiirteitä.Hänen ä:anensähän on kuin oppikirjaesimerkki rockvokalistin työkalusta. Mahtava syvyys.

Palataan vielä hetkeksi siihen, että Dave oli tietyssä vaiheessa epävarma yhtyeen tulevaisuudesta. Kävikö Depeche Moden hajottaminen hänen pahimpina huumevuosinaan teidän kummankaan mielessä?

Martin Gore:- Muistaakseni asiaa harkittiin. Mutta tällä alalla kaikki on muutenkin niin epävarmaa. Bändit saattavat lyödä pensselit santaan niin monen eri asian tähden. Meidän tulevaisuutemme yhtyeenä oli noina päivinä Daven käsissä. Onneksi hän pääsi tilanteen herraksi. Olemme minun mielestäni tänään humattavasti vahvempia ja varmempia kuin ennen sitä kriisiä.

Andrew Fletcher:- Hajoaminen on ollut l;ahellä muutamaankin itteeseen; ehkä konkreettisimmin Devotional-kiertuetta seuranneen tauon jälkeen. Mutta meidät on aina pitänyt liikkeellä yhdessä tekemämme musiikki. Se on mielestämme edelleen niin tasokasta, etta kannatta jatkaa. Olemme hyvässä asemassa, ja mina pidän kahta viimeisintä vuotta yhtyeen parhaina. Daven murheet hitsasivat meidat yhteen entistäkin tiukemmin.
 

demoderus

Well-known member
Administrator
Toimiko toinen singlekoosteenne ja sitä seurannut rundi jonkinlaisena sen nimenomaisen luvun päättävänä kappaleena?

Martin Gore:- Millä hyvänsä täysmittaisella julkaisullahan on aina se vaikutus, etenkin jos eräänlaisena loppulauseena on vielä kiertue. Näiden asioiden kautta jokin saavutus konkretisoituu hyvin käsinkosketeltavalla tavalla. Singlekokoelmien kohdalla tilanne on kuitenkin ristiriitaisempi: epävarmuuden tunne kasvaa pidemmän jakson tekemisiä niputtaessa ja tarkkaillessa.

Andrew Fletcher:- Sinkkukoosteiden välillähän oli huiman pitkä tauko, josta me kuitenkaan emme oikein koskaan osanneet huolestua. Nyt singlehistoriikissamme on kolme osaa, sillä emme halunneet tiettyjen tahojen toivesta huolimatta jakaa uutta tuplaa kahdelle eri levylle. Se olisi varmasti ollut kaupallisesti järkevämpää, mutta eipä tuo rahan kahmiminen ole meitä juurikaan koskaan motivoinut…

Martin Gore:- Bisnesmiesten neuvot ovat todellakin jääneet meidän kohdallamme aina omaan arvoonsa, vaikka eipä niitä mitenkään vaivaksi asti ole edes tullut. Singlekokoelman kakkososan kahteen osaan jakamista vastaan soti sekin, että Songs of Faith & Devotion Live – konserttilevy oli jo kuitenkin päätetty julkaista. Ei ole mitään järkeä laittaa kauppoihin peräkkäin kahta pääosaltaan tutusta materiaalista koostuvaa pakettia.

Andrew Fletcher:- Ultran tekeminen oli todella nautittavaa, samoin sen julkaiseminen ja promotoiminen. Tuo levy meidät taas innostumaan studiotyöstä, mutta päätimme kuitenkin tehdä vain muutaman biisin valmiiksi asti. Täten saimme säilytettyä sen innostuksen, joka on elintärkeä ominaisuus.

Millaisia konkreettisia muistoja The Singles 86-98 teissä herätti?

Martin Gore:- Hyviä ja vähemmin hyviä. Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että kaikki tekemisemme vuoden 1986 jälkeen ovat todella laadukkaita. Niinpä se kokoelma esittelee jakson, jota mina pidän “kultaisina vuosinamme”.

Vaikuttaako tähän ajalliseen linjanvetoon se, että (Goren sekä Fletcherin kanssa Depeche Moden jo 1976 koulussa perustaneen, ja sittemmin Erasureenja Alison Moyet –yhteistyöhön keskittyneen) Vince Clarken kanssa tekemänne materiaali on jo katettu The Singles 1981-85 –koosteella?

Martin Gore:- Vincehän itse asiassa teki singleistämme vain kolme kappaletta, mutta pidän tavallaan hyvänä sitä että hän omi kaiken kunnian tuon nipun biiseistä! Ne raidat ovat minun makuuni turhan yksinkertaisia, naiiveja ja tänään todella vanhentuneen kuuloisia.

Andrew Fletcher:- Olen tavallaan eri mieltä, sillä minua viehättää juuri se nuorekas into… Ja vaikka soundillisesti materiaali onkin kieltämättä aika antiikkisen kuuloista, kyseessä on kuitenkin nippu erinomaisa popbiisejä. Jos niitä lauluja vertaa tämän päivän poppiin, olemme aika vahvoilla. Eihän koko 80-luvun renessanssia olisi edes tullut, jos uusi pop toimisi kunnolla. Kuulin jossakin klubissa pitkästä aikaa hiljan aitoa kasarimeininkiä ja sitä uusromantikkotouhua, ja minun täytyy sanoa, että se liikehdintä sentään perustui kunnon biiseille!

Siinä missä Duran Duran ja Spandau Ballet’n tapaiset yhtyeet osasivat jo tuolloin ottaa keiken irti myös juorupalstoista, keltainen lehdist ja vastaava media tuntui kiinnostuvan Depeche Moden edesottamuksista vasta Gahanin yliannostuksen myötä.

Andrew Fletcher:- Olemme aina karttaneet tabloidijulkisuutta, ja kun näin mitten Oasis oli esillä joka paikassa läpimurtonsa aikaan… No, me emme koskaan ole olleet sellaisia ihmisiä. Kukaan meistä ei halua elää elämäänsä lehtien kansissa eikä muuallakaan julkisuudessa, ja pohdinkin toisinaan millainen vaikutus tällaisella “Vic ja Becks” –elämällä lopulta on niiden ihmisten tulevaisuuteen.

Yleisö todennäköisesti kyllästyy heihin pikaisemmin. Mutta samaan aikaan te olette – näille ajoille todella poikkeuksellisesti – onnistuneet säilyttämään niin uskottavuutenne kuin suosionnekin.

Andrew Fletcher:- Meistä on todella upeata oila tässä tilanteessa: fanikantamme on valtava, mutta silti meitä pidetään underground-yhtyeenä. Täytyy sanoa, että moinen on perin tyydyttävää.

Depeche Mode todellakin lienee mailman ainoa edes jollakin tavalla undergroundiin kytkettävä yhtye, joka on paitsi myynyt maailmanlaajuisesti jo 50 miljoonaa levyä, myös ollut kohteena (muutaman vuoden takaisella) tribuuttilevyllä For The Masses, jonka esiintyjien juokosta löytyy Smashing Pumpkinsin, Deftonesin, Monster Magnetin, Veruca Saltin, Rammsteinin ja The Curen tasoisia monipuolisia ja nimekkäitä bändejä.

Martin Gore:- Tuon kiekon koonnut kaveri oli hankkeen kestäessä säännöllisesti yhteydessä meihin, mutta mitään varsinaista yhteyttä meillä ei levyyn ollut. Mutta onhan se toki mahtavaa kuulla kaikkien noiden upeiden orkesterien tulkitsevan meidän musiikkiamme puhtaassa rockformaatissa.

Andrew Fletcher:- For The Masses oli mitä parhain osoitus siitä, että Martin tekee biisinsä lopulta hyvin perinteisellä tavalla. Instrumentaatiomme ei ehkä aina ole se kaikkein tavallisin, mutta biisien rakenne on useimmin hyvin traditionaalinen.

Olette vaikuttaneet useisiin artisteihin merkittävällä tavalla. Aivan välittömästi mieleen nousevat Tricky, Placebo, Deftones ja Smashing Pumpkins. Eikö viimeksimainitun Adore kuulostakin avian siitä, että se voisi olla Depeche Moden levy?

Martin Gore:- Joku sanoi minulle, että Ava Adore kuulostaa aikuun avian Barrel Of A Gunilta… Minä pidän Smashing Pumpkinsista, ja teen kaikkeni että meistä tulisi yhtä hyviä! Olemme ehkä jo puolessavälissä tuota tavoitetta! Niin mutta hehän hajosivat… Hmmm, ehkä emme sittenkään halua seurata heidän jalanäljissään.

Andrew Fletcher:- Nostalgia on meille vierasta aluetta. Vaikka soitamme tottakai keikoilla edelleen joitakin vanhoja biisejämme, emme halua jumiutua rahastamaan historiallamme. Depeche Mode on tässä ajassa elävä yhtye!

Suitsutusta on sadellut myös yllättävilta tahoilta. Isossa-Britanniassa ilmestyvä legendaarinen metallilehti Kerrang! nimesi vuonna 1990 julkaistun Violatorin “kaikkien aikojen raskaimmaksi ei-metallilevyksi”.

Martin Gore:- Sen jutun kuuleminen oli aikoinaan todellinen yllätis. Mutta kerrassaan mitä hienoin kunnianosoitus. Jos he oman alansa asiantuntijoina ovat sitä mieltä, asian täytyy olla niin! Omasta mielestäni me olemme aina olleet vähän kummallisia, ja sitä ominaisuutta olen eniten halunnutkin vaalia.

Andrew Fletcher:- Hassua että sanot noin, sillä 80-luvullahan meidät suljettiin tavallaan sivuun kaikista kriitikoiden klikeistä. Mutta kova työ palkitaan ennemmin tai myöhemmin!

Onko edellämainitun kaltaisella arvostuksen osoituksella vaikutuksua siihen, mitten suhtaudutte itseene musiikintekijöinä?

Martin Gore:- Ei. Itsevarmuuttani ei lisännyt edes se, että Ranskassa julkaistiin kirja, johon oli koottu minun tekemiäni laulunsanoja. Kaikenlaisten kohteliaisuuksien vastaanottaminen on minulle edelleen hyvin hankalaa… Enkä ole mitenkään varma laulujeni laadukkuudesta. Tiedän, että maailmassa on kasapäin itseäni parempia biisintekijöitä.

Andrew Fletcher:- Martin on nyt liiankin vaatimaton, mutta tuollainen hän on aina. Minun mielestäni tämä mies on yksi kaikkien aikojen lahjakkaimpia lauluntekijöitä, ja olen varma useiden olevan kanssani samaa mieltä.
 
Top